Markku Uitto on maalannut yli seitsemänkymmentä vuotta.
Maalaaminen on hänelle hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Todellisuus näyttäytyy hänen mielestään usein ristiriitaisena, värittömän ja tasapainottomana. Tämä todellisuus ei Markulle riitä; on luotava oma todellisuus, maailma, jossa on mahdollisuus rakentaa komplementtivärien, sommittelun ja muodon sekä olemisen harmoniaa.

Markun aiheet syntyvät ohitse kiitävistä hetkistä samoin kuin onnen tunne, joka on ohitse kiitävä hetki: kevätauringon ensimmäiset säteet, paljas jalka kostealla nurmikolla, lapsen käsi ukin kädessä, läheisen kosketus ja katse, vastaantulijan hymy, juhannussaunan tuoksu.

Markku etsii, kokeilee ja karsiii mieluusti toisarvoista. Aiemmin hänen maalauksensa syntyivät pitkäaikaisen pohdinnan tuloksina. Nykyään hän antautuu jännittävään dialogiin valkoisen kankaan edessä. Välillä Markun mukaan työ vie, ja välillä itse pääsee työn herraksi. Maalarina Markku ei ole julistaja vaan pikemminkin erilaisten tuntojen, tunnelmien ja hetkien tulkki.