ESPOO ARTIN 50-vuotinenTARINA

muistiin merkitsi Liisa Knuuti, kuvat Maritta Laitinen ja Veikko Kuhmonen

Espoon työväenopisto järjesti 70-luvulla maalareille sunnuntaikursseja. Pieni ryhmä osallistui
näihin innolla ja tutustui toisiinsa. Työväenopisto päätti lopettaa kurssit, mutta halu maalata
yhdessä pysyi. Kun vielä Helsingin Taidehallissa järjestettiin sunnuntaimaalareiden töistä näyttely,
jossa oli myös monen espoolaisen ryhmän jäsenen töitä, halu saada töitä näyttelyyn kasvoi ja
yhdessä se olisi helpompaa. Niinpä päätettiin perustaa yhdistys.

Innokkaat maalarit perustivat yhdistyksen

Perustamisasiakirjassa oli 5 taiteilijan nimet ja yhdistys saatiin syntymään virallisesti 7.11.1976.Nyt 50-vuotisjuhlaa vietettäessä kukaan heistä ei ole enää elossa. Mukana oli kaksi voimakastahtoista henkilöä: Annie Sundqvist ja Antti Hanelius, heitä ehdin haastatella 40-
vuotisjuhlakirjaan.
Aluksi kokoontumisia pidettiin Annien kodin kerhohuoneella ja ammattikoululla L.eppävaarassa. Kokouksia pidettiin myös muiden jäsenten kodeissa. Alusta asti hallitus valitsi uudet jäsenet työnäytteiden perusteella.
Ensin saatiin käyttöön Kilosta vanha hirsitalo ja myöhemmin ruotsinkielisen kotiseutuyhdistyksen Thorstorpin näyttämö ja sali. Laudoista ja lastulevyistä tehtiin sinne omat näyttelytelineet, joita säilytettiin näyttämön alla. Näyttelyitä pidettiin 70-luvulla joka vuosi kaikissa mahdollisissa tiloissa, esim. Pohjois-Tapiolan koululla ja Tapiolan kirkon aulatilassa. 1978 moni arttilainen pääsi mukaan Espoon kaupungintalolla järjestettyyn jurytettyyn näyttelyyn. Yhdistyksen toiminta oli vilkasta ja kodikasta, pidettiin tiiviisti yhteyttä. Aina ei oltu samaa mieltä ja taiteilijatemperamentit kuohahtivat silloin tällöin. Sopu säilyi silti.
Omia yksityisnäyttelyitä pidettiin Soukan, Matinkylän ja Kivenlahden kirjastoissa.

Thorstorpin aika

70-ja 80-lukujen vaihteessa päästiin Thorstorpiin ja näyttelytoiminta sai lisää vauhtia. Yhdistyksessä oli tässä vaiheessa n. 40-60 jäsentä ja lisää liittyi koko ajan. Nyt alkoi yhdistyksen kukoistuskausi ja toiminta vilkastui entisestään. Kurssitoimintaa, kritiikki-iltoja ja taideretkiä järjestettiin eri paikoissa. Käytössä oli erilaisia kerhotiloja Mäkkylässä ja Kilossa. Espoo Art liittyi Uudenmaan Kuvataidejärjestöt r.y.:hyn (UKJ) 1982, joka järjestää myös vuosittain näyttelyitä jäsenjärjestöjensä taiteilijoille. Liittyminen lisäsi näyttelymahdollisuuksia entisestään.
10-vuotisnäyttely järjestettiin Thorstorpissa. Vuosinäyttelyt olivat ohjelmassa myös 1984 ja 1985. Näyttelyt huomattiin ja niistä kirjoitettiin. Silloin niistä kirjoitettiin kunnollisia arvosteluja useammassakin lehdessä kuten Alueuutiset, Seurakuntasanomat, Pääkaupunkiseutu ja Länsiväylä. Tapana oli myös kolmen parhaan työn valinta kustakin näyttelystä yleisön äänestyksellä.
Toiminta jatkui muutenkin runsaana: maalausiltoja järjestettiin kolmena iltana viikossa Thorstorpissa, maisemamaalauskursseja järjestettiin ulkona Kilon kartanon mailla ja maalausretkiä tehtiin kesällä jäsenten mökeille. Kritiikkitilaisuudet jatkuivat myös.

Espoon kaupungin kulttuurilautakunta antoi yhdistykselle pienen avustuksen, mutta jäsenet joutuivat myös myymään töitään yhdistyksen hyväksi toiminnan rahoittamiseksi.
Merkittävä näyttely järjestettiin uudessa Järvenpäätalossa 1987. Osallistujia oli 27. Keski-Uusimaa
kirjoitti, että kokonaisuus oli pirteä, eloisa ja monipuolinen.
Samana vuonna järjestettiin myös vuosinäyttely Thorstorpissa, josta Västra Nyland kirjoitti: ”Esbo Arts utställning – en fröjd för ögat” ja niinikään 1989 vuosinäyttelystä: ”Esbo Art imponerar.”

Saatiin Artin oma logo

Espoo Art alkoi kaivata suurempaa näkyvyyttä ja järjestettiin logokilpailu. Artin uusi logo, joka on pysynyt käytössä 50 vuotta, hyväksyttiin kokouksessa 11.9.1991. Logon suunnitteli ja toteutti Masa Pulkkinen. Hän toimi silloin myös Artin puheenjohtajana. Tässä vaiheessa tiedottajana oli Manu Mecklin, joka on yhä pitänyt työhuonetta Auroratalossa. Hän vietti äskettäin 90-vuotisjuhlaansa taidenäyttelynsä yhteydessä.
Mallimaalaukset jatkuivat 90-luvulla samoin kritiikki-illat. Pekka Hepoluhta jatkoi arttilaisten kurssittamista ja nyt olivat vuorossa väriopin kurssit seminaariluontoisina. Työt tehtiin kotona ja seminaari-illoissa niitä arvioitiin ja niistä keskusteltiin. Taidematkoja ja leirejä järjestettiin mahdollisuuksien mukaan.
20-vuotisjuhlanäyttely pidettiin Espoon kulttuurikeskuksessa 1996. Sitä ennen Linnaisissa järjestettiin vapaamuotoinen juhla, jossa jäsenet maalasivat oman näkemyksensä huvilasta. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös taidekirja, johon osallistui 78 jäsentä teoksillaan. Juhlakirjassa olivat edustettuina maalaus, piirustus, grafiikan eri muodot ja kuvanveisto.
Linnaisten huvilasta jouduttiin kuitenkin luopumaan, mutta tilalle saatiin Kauniaisten keskustasta vapautunut entinen toimistotila. Sieltä saivat kaikki espoolaiset taiteilijat, muutkin kuin arttilaiset vuokrata työhuoneita. Tilat olivat varsin käyttökelpoiset ja ne saatiin käyttöön 90-luvun lopussa. Nyt koitti uusi aika; kokoukset, kritiikki-illat voitiin pitää omissa yhteisissä tiloissa.
Kritiikki-iltaan Kauniaisissa tutustuin itsekin ensimmäiseksi, kun pääsin Artin jäseneksi. Siellä ehdotettiin työhuoneen vuokrausta, jonka teinkin heti. Arttilaisilla oli siellä Kauniaisissa useampia työhuoneita, joka entisestään lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta.
90-luvun lopussa kurssitoiminta laajeni ja piristyi olennaisesti, kun saatiin pysyvät tilat.

Puupiirroskursseja, kuvanveistoa ja värihahmottelua voitiin opiskella hyvissä tiloissa. Kauniaisten talossa oli hyvä keskiaula, jossa voitiin järjestää kursseja ja juhlia. Siellä pidettiin myös näyttely, jonne kutsuttiin kaikki Kauniaisten asukkaat. Puheenjohtaja Kalevi Hämäläinen kirjoitti tästä ennakkoon Kaunis-Grani-lehdessä. Myöhemmin saatiin myös käyttöön oma galleriatila postin
muutettua pois rakennuksesta. Galleriassa järjestettiin näyttelyitä kahden viikon välein. Tätä toimintaa pyöritettiin vuoden verran.

Juhla-Arttu ja nostalgia-illallinen

Vuoteen 2001 mennessä yhdistyksen jäsenmäärä oli kasvanut jo 160 henkeen. Silloin puheenjohtajana toimi Sirkka Laakkonen, joka on vielä tänä päivänä aktiivisesti maalaamassa työhuoneellaan Auroratalossa ja yhä mukana Espoo Artin toiminnassa. 25-vuotisjuhlanäyttely järjestettiin Espoon kulttuurikeskuksessa ja juhlakirjan sijasta julkaistiin Juhla-Arttu värillisten kansien kera. ”Nostalgiaa- juhlaillallinen ” oli vuorossa avecien kera Linnunradan ravintolassa Tapiolassa.

2000-luvun alussa toiminta jatkui Kauniaisten keskustan toimistotalossa vireänä. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi n. 200:aan ja uusia jäseniä liittyi n.20 vuosivauhdilla. Arttu-lehti oli yhdistyksen tärkein tiedotuskanava ilmestyen 4-5 kertaa vuodessa ja myös nettisivut
avattiin. Sieltä löytyivät tärkeimmät tiedot toiminnasta, yhteystiedot ja jäsenrekisteri. Jäsenillä oli mahdollisuus avata myös omat galleriasivut netissä.
Taideretkiä tehtiin edelleen, esim. v. 2006 mentiin Tallinnaan taidemuseo Kumua katsomaan. Vuosinäyttelyyn osallistui 86 jäsentä. Niitä järjestettiin vuosittain pääasiassa Kaapelitehtaan näyttelytiloissa.
Vuoden 2006 juhlanäyttely avattiin kuitenkin Espoon Kulttuurikeskuksessa. Näyttelyyn osallistui 84 jäsentä. 30-vuotisjuhlakirja julkistettiin, siihen osallistui 95 jäsentä teoksineen. Tässä vaiheessa olin itse puheenjohtajana 4 vuoden ajan.
Kauniaisten tila menetettiin, koska Kauniaisten keskustaa alettiin rakentaa uudelleen ja Espoon toimitila siirtyi rakennusyhtiö SRV:n parakkikäyttöön.

Mäkkylän koulutilat ja yhteistyötä

Onneksi Espoo Art sai neuvoteltua Espoon kaupungilta uudet tilat Mäkkylästä entisen Boställskolan talosta. Sinne siirryttiin v. 2007. Työhuoneita vuokrasi omaan käyttöön n. 30 taiteilijaa. Talossa oli hyvä kurssitila, iso laitoskeittiö ja tilava kahvihuone yhteisessä käytössä. Tässä vaiheessa yhdistyksen jäsenmäärä oli vakiintunut 200 jäsenen suuruiseksi, uusia hakemuksia
tuli n. 20 vuodessa.
Mäkkylässä oli mahdollisuus järjestää monenlaisia lyhytkursseja kuten esim. akryylimaalauksen uusia tuulia, muotokuvamaalausta, kiinalaista tussimaalausta, paperintekoa, temperamaalausta, värioppia, sommitteluoppia ja paljon muuta. Myös kritiikki-iltoja järjestettiin edelleen. Croquis-illat olivat uusi avaus mallimaalauksen sijaan, avoin ateljee ja visuaali alkoivat toimia. Avoin ateljee oli
kaikille jäsenille avoin yhdessä maalaaminen, jota veti Seppo Lintunen. Visuaalissa käytiin läpi jäsenten töitä vertaistukea antaen vetäjänä Inkeri Kotilainen.

Espoo Art alkoi esiintyä myös somessa, Signhild Kempe-Järvensivu alkoi päivittää Espoo Artin
tapahtumia Facebookissa ja Instagramissa.
Tärkeitä tapahtumia olivat Espoo-päivän tilaisuudet, jolloin suuri joukko ympäristön asukkaita tuli tutustumaan taiteilijoiden teoksiin ja heille järjestettiin myös monenlaista ohjelmaa.
Yhteistyötä syntyi PMC Polarteknik OY:n kanssa, joka antoi toimitilansa seinät käyttöön arttilaisten taiteelle. Työt vaihdettiin neljän kuukauden välein. Näyttelykohtaisesti arvottiin kolme lunastettua työtä, jotka annettiin firman käyttöön. Ensimmäisessä näyttelyssä v.2014 oli mukana 60 työtä ja toisessa 2016 jo yli 100.
Säterinportin yrityskampus antoi myös myöhemmin seinätilaansa arttilaisten käyttöön ja siellä on ollut arttilaisten töitä esillä kahden kuukauden jaksoissa tähän päivään asti.
Mainiokoti Kristiinaan saivat myös arttilaiset viedä töitään esille ja tämä jatkuu edelleen.
Mäkkylässä järjestettiin viereisen koulun lapsille kuvataidekerho yhtenä iltapäivänä viikossa.
Taideretket olivat hieman vähentyneet, Fiskarsiin tehtiin retki 2012, Tallinnan Kumuun 2013. Myöhemmin käytiin Salmelassa parikin kertaa ja Lahdessa tutustuttiin uuteen Malva-taidemuseoon.

Auroratalo ja Anyspace

Mäkkylän koulurakennus joutui purkuun ja uusi muutto oli edessä. Onneksi uudet tilat löytyivät Träskändan puiston kupeessa sijaitsevasta Auroratalosta. Sinne muutettiin 2022. Uuden tilan ansioista monet toiminnot piristyivät entisestään. Avoin ateljee ja visuaali saivat enemmän osanottajia. Kurssitoiminta nousi myös aivan uudelle tasolle Kaisa Junikan systemaattisen kehittämisen ja uusien tilojen kautta. Kauppakeskus Ainoassa järjestettiin 2022 ensi kerran laaja arttilaisten oma näyttely.
Pitkäaikainen puheenjohtaja Maritta Laitinen sairastui vakavasti 2024 ja samalla entinen operaattori ja työhuoneiden vuokraaja Monoma Oy haettiin konkurssiin. Jouduin tässä vaiheessa siirtymään varapuheenjohtajan paikalta puheenjohtajaksi. Tilalle löytyi onneksi uusi vuokraaja Anyspace Oy. Yhteyksiä Anyspaceen ja monia käytännön asioita hoiti ansiokkaasti Juha Kärkkäinen.

Tiimit ja uusi digialusta

Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Päivi Hallamaa, jonka johdolla toimintaa organisoitiin merkittävästi uudella tavalla. Luotiin erilaiset tiimit, jotka huolehtivat oman alueensa toiminnasta. Aktiivisia olivat kurssi-, näyttely- ja viestintätiimi. Tiimien ansiosta toiminta sai lisää vauhtia ja volyymiä. Kurssien lukumäärä ja osanottajat kasvoivat.
Näyttelytiimi pisti pystyyn ennätyssuuren näyttelyn Kaapelitehtaan Puristamolla, osanottajia oli 132 ja teoksia n.600, kävijöitä laskettiin yli 7000. Olin tässä vaiheessa näyttelytiimin vetäjä. Lisäksi Ainoan kauppakeskus antoi jälleen tilan yhdistyksen näyttelykäyttöön ja siellä järjestettiin kolmen kuukauden aikana kolme näyttelyä, joihin osallistui yhteensä 66 taiteilijaa.
UKJ hyödynsi vieressä olevaa Träskändan puistoa ja siellä järjestettiin kahtena kesänä ympäristötaiteen näyttely. Auroratalon seiniä käytettiin järjestämällä sinne esille arttilaisten gallerianäyttely organisoijana Juha Kärkkäinen.
Syksyllä 2025 otettiin käyttöön Flomembers-jäsenrekisterijärjestelmä, jonka avulla voitiin hoitaa tulevat ilmoittautumiset kursseille ja näyttelyihin. Tässä Veikko Kuhmosen ammattitaidolla oli suuri merkitys. Viestintätiimi Maarit Merivirran johdolla avasi uudet nettisivut, joita on tarkoitus päivittää matalalla kynnyksellä. Nettisivut korvaavat Artin tiedotuslehden Artun. Nettisivuilla on nyt myös videolinkkejä.
Avoimia ovia on pidetty Träskändan ystävien tapahtumien ja Espoo-päivän yhteydessä, jolloin kävijöitä on ollut runsaasti.
Näkyvyys on lisännyt hakemuksia, joita on ollut muutamia joka hallituksen kokouksessa ja siksi jäsenmäärä on noussut ja on nyt 50-vuotisjuhlavuonna n. 300.
Juhlavuonna yhdistys on saanut taas uuden vaihteen. Pienestä purosta on kasvanut leveä joki.
Annie ja Antti saavat olla tyytyväisiä pilven lonkalla.

Espoo Art elää yhä vahvasti ja voi hyvin .