Näyttelytoiminnasta

Taiteilija on usein yksinäisen työn puurtaja. Siksi erilaiset yhteistyöprojektit ja näyttelyt ja niiden järjestämiset ovat tilaisuuksia ajatusten vaihtamiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tekemisensä näyttäminen muille on taiteen
tekemisen välttämättömyys. Välttämättömyyden voi sanoa myös näin: Näen sinut, näet minut. Kun näytän sinulle tekemääni teosta, näet myös palasen sisimmästäni, millainen olen. Ilman sanoja tai selittelyä tai yhteistä kieltä.

Kolme kokenutta Espoo Artin jäsentä kertoivat näyttelyistä, niiden järjestämisestä ja merkityksestä.

Liisa Knuuti on toiminut Espoo Artissa puheenjohtajana kahteen otteeseen vuosina 2006–2010 ja 2024–2025, näiden lisäksi hallituksen jäsenenä ja näyttelytiimin vetäjänä. Hän on ripustanut useita näyttelyitä.

Veikko Kuhmonen on pitkän linjan arttilainen vuodesta 1997. Hän on toiminut erilaisissa hallituksen tehtävissä paitsi Espoo Artissa, niin myös Uudenmaan kuvataidejärjestöt ry:ssä. Veikko on Espoo Artin tekninen asiantuntija.

Tarja Lamberg on sekä teoreettisen, että käytännön taidekoulutuksen saanut yhdistyksemme jäsen. Hän on toiminut mm. Galleria Kajasteen Helsingin toimipisteessä galleristin tehtävissä ja hänellä on siten kokemusta taiteen
kaupallisesta esittämisestä.

Kaikki haastattelemani taiteilijat ovat sitä mieltä, että näyttelytoiminta – erilaisten näyttelyiden järjestäminen ja niihin osallistuminen – on yhdistyksen ydintoimintaa kurssien ohella. Liisa kertoo, että Espoo Artin perustivat vuonna 1976 joukko taiteilijoita, jotka halusivat saada työnsä esille ja yhdessä se onnistuisi parhaiten. Näyttelyt ovat siis yhdistyksen ydintoimintaa ja sitä mistä kaikki alkoi.

Näyttelyt voivat olla pieniä joko kooltaan tai kestoltaan. Toinen ääripää ovat suuret ja paljon valmisteluja vaativat näyttelyt, kuten esimerkiksi Espoo Artin vuosinäyttely. Näyttelytoiminnan tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin se näkyvä osuus, jonka kävijä havaitsee avajaisten ja näyttelyn purkamisen välillä vieraillessaan näyttelyssä.

Tässäkin pätee mahdollisimman huolellisen etukäteissuunnittelun tärkeys. Näyttelyiden pystyttäminen on tiimityötä, jossa kaikkien osallistujien panokset punotaan yhteen. Tiimin kokoonpanosta päätetään ja yhdessä sovitaan mm. tehtävistä, tekijöistä ja aikatauluista.

Näyttelyidean jälkeen ensimmäisiä tehtäviä on varata tai hakea sopivaa tilaa halutulle näyttelylle. Yhdistyksen rivijäsenen kannalta tämä osuus on usein päinvastainen – jäsenille tarjotaan mahdollisuutta osallistua näyttelyyn.

Espoo Artin jäsenten ilmoittautuminen yhdistyksen järjestämiin näyttelyihin ja kursseihin tapahtuu syksystä 2025 alkaen Flomembers-järjestelmän tapahtumailmoittautumisen kautta. Oleellista on, että kaikki ilmoittautuvat
saamansa linkin kautta.

Teostietojen ilmoittaminen on toistaiseksi tehty eri välineellä. Veikko Kuhmonen painottaa teknisten apuvälineiden käytön lisäämistä ja hyödyntämistä. Tärkeätä on tiedon kulku ja sujuvuus sekä se, ettei kukaan vastaa yksin mistään. Kun suunnitelmat, tehtävät ja toteutukset aikatauluineen dokumentoidaan hyvin, on seuraavalla kerralla helpompaa toteuttaa vastaavanlainen projekti.

Ennen varsinaista näyttelyä tulee huolehtia tiedottamisesta, paitsi taiteilijoille, jotta he tietävät tuoda teoksensa paikalle, niin myös julkisesta tiedottamisesta ja siitä sopimisesta. Kuka suunnittelee, tekee ja tulostaa näyttelyjulisteet, kuka hoitaa sosiaalisen median julkaisut, jne.

Teosten ripustaminen gallerian seinille vaatii sekin suunnittelua ja hyvää näkemystä, siitä kuinka haluttu lopputulos voidaan saavuttaa. Tarja Lambergin mukaan ripustamisen tavoite on saada yksittäisistä teoksista kokonaisuus, jossa naapurityöt ovat sopusoinnussa keskenään, mutta kuitenkin niin, että jokainen teos tulee mahdollisimman hyvin esiin. Tämä on mahdollista antamalla teoksille tilaa ympärilleen, etsimällä kokonaisuuteen rytmiä ja löytämällä esimerkiksi värisommittelun avulla suurempia kokonaisuuksia. Näyttelytilaan tarvitaan myös
jännitettä, jota voidaan luoda esimerkiksi jonkin mielenkiintoisen teoksen voimalla, joka houkuttaa katsojia käymään peremmälle.

Kuraattorin tai ripustajan tehtävä vaatii myös paljon neuvottelutaitoa, jossa taiteilija kuuntelu ja keskustelu hänen kanssaan auttavat eteenpäin. Taiteilija suhtautuu teoksiinsa usein kuin ne olisivat hänen rakkaita lapsiaan ja ripustajan ratkaisut vaikkapa töiden järjestyksestä tai teoksen näyttelystä karsimisesta voivat jännittää.

Pienemmässäkin näyttelyssä puhumattakaan suuremmista tarvitaan vielä joukko heitä, jotka naulaavat, mittaavat, nostelevat, kiipeävät, teippaavat, korjaavat, kantavat. Tämäkin työ vie aikaa, joka on usein optimistisesti alimitoitettu.

Ennen avajaisia kirjoitetaan vielä teosluettelot ja teokset merkitään sovitulla tavalla. Tila siistitään ja valmistelut saadaan päätökseen.

Avajaiset voivat alkaa. Veikkoa mukaillen vuosinäyttelyn avajaiset ovat yhdistyksen juhlapäivä.

Arki jatkuu ja näyttelyn päätyttyä taiteilijat hakevat teoksensa, näyttelyryhmä siistii tilan, paikkaa seinät, kuljettaa tarvikkeet pois ja dokumentoi tapahtumat.

Yhden näyttelyn järjestäminen vaatiikin useita henkilöitä, jotka vapaaehtoisesti ja omasta kiinnostuksestaan ovat mukana. Sen jälkeen taas jaksaa ahertaa yksin omassa työhuoneessaan.

Teksti: Taru Perälä